Menemättä myöskään sen enempää omiin ajatuksiini muutamien terveydenhuollon harjoittajien ammattitaidosta, totean ilolla saaneeni tänään asianmukaista palvelua, hoitoa ja kohtelua.
Joka tapauksessa. Viime päivät ovat olleet turhauttavia, kivuliaita ja ihan sanalla sanoen vittumaisia. Tänään sain kuitenkin jotakuinkin oikealta tai ainakin loogiselta kuulostavan diagnoosin, ja lisänä siihen hoito-ohjeet. Yksi niistä oli: pidä jalat kuivana. Okei. No, suihkuun on kuitenkin mentävä.
Joo. Päivällä totesin parille työkaverille, että kyllä tulee väkisin muodin huipulla ratsastava olo, kun voi valita jalkaansa joko crocsit tai Hai-saappaat. No hei, tässähän on jo kolmannet ei-niin-kipeää tekevät jalkineet! Mitä sie oikein valitat, nainen?
Roskapusseja kavioihin teippaillessa repesin ääneen kun mietin, että nyt kun joku soittaisi ja kysyisi, mitä puuhailen.
Suihkujalkineiden alla olevat käpälät ovat tällä hetkellä tämän näköiset. Sorbact- ja mepilex-teippauksista kiitos Mikkelin keskussairaalan päivystykselle, kiinnitystä varmistavat muumilaastaripulttaukset omaa käsialaani.
Itkuherkkyyttä tämä tapaus on kyllä lisännyt. Mutta kun on saman päivän aikana itkeskellyt niin kivusta, turhautumisesta, vitutuksesta kuin lopulta helpotuksestakin, mitä jää jäljelle? Huutonauru. Oikeasti. Katsokaa nyt noita kuvia.
No, ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Treenikenkiä on ainakin ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti